Laskiaisena herkutellaan – mutta miksi?

Laskiainen ei enää liity pellavan kasvatukseen, mutta sen perinneherkut ilahduttavat keskitalven taittuessa kevääseen.

Laskiainen on seitsemän viikkoa ennen pääsiäistä vietettävä paaston alkajaisjuhla, jonka juuret juontavat jo 600-luvulle. Laskiaisena oli lupa herkutella, sillä laskiaisen jälkeen ”laskeuduttiin” 40 päivää kestävään paastoon. Laskiaisena tarjottiin rasvaista ruokaa, minkä toivottiin takaavan runsaasti ravintoa tulevalle vuodelle.

Entisaikoina laskiaiseen liittyi uskomuksia ja enteitä, joiden takia tehtiin laskiaistiistaina onnea tuottavia rituaaleja. Näin varmistettiin ruoan saatavuus seuraavaksi vuodeksi. Laskiaisena tarjottiin perinteisesti mahdollisimman rasvaista ruokaa. Jos rasva kiilsi laskiaisena syöjien sormissa ja suupielissä, siat lihoivat ja lehmät lypsivät.

Hernerokka oli jo keskiajalla tavallinen ruoka, mutta laskiaisena siitä keitettiin tavallista lihaisampi ja rasvaisempi, ja se höystettiin sian sorkilla ja päällä. Myös rasvamakkarat ja juusto kuuluivat alun perin laskiaisruokiin.

Laskiaispulla rantautui Suomeen Ruotsin kautta 1800-luvun loppupuolella. Varakas väki täytti laskiaispullan mantelimassalla, kun taas köyhempi väki nautti pullansa kuuman maidon kera. Hillo tuli laskiaispullan höysteeksi paljon myöhemmin.

Myös pannukakku on laskiaisherkku. Siihen käytettiin helposti pilaantuvat kananmunat ja voi, joita ei paastonaikana saanut syödä.

Kansanuskomuksen mukaan työt joutuivat hyvin koko vuoden, kun ne lopetettiin laskiaisena jo hyvissä ajoin iltapäivällä, työstä ei myöskään saanut kuulua liikaa ääniä. Saunaan mentiin jo päivänvalon aikaan, ja sielläkin oli oltava hiirenhiljaa.

Suomalaiset laskevat laskiaisena mäkeä. Tällä varmistettiin pellavaonni. Mitä kauemmaksi kelkka ja pulkka liukuivat, sitä pidempiä tuli seuraavan kesän pellavista.

Enää laskiaista ei yhdistetä pellavan kasvattamiseen, vaan se merkitsee pimeimmän talven taittoa ja kevään odotusta. Onneksemme laskiaisen perinneherkut kuuluvat edelleen suomalaiseen ruokapöytään!

Lähteet: Wikipedia, Ruokatieto.fi